Luonnekuvaus

Yleisesti Donna on melko oikukas tapaus vanhaksi tammaksi. Siltä löytyy luonnetta vähintään yhtä paljon kuin ulkonäköä, mutta kauniin ja valheellisen kuoren sisällä sykkii kultainen sydän. Tamma tarvitsee aikaa tottuakseen uusiin asioihin ja tutustuakseen kunnolla uusiin tuttavuuksiin, mutta minkä Donna ottaa, sen se myös takaisin antaa - moninkertaisesti.

Hoitaessa päivästä riippuen, useimmiten Donna on oikukas hoidokki. Pahoina päivinä se keksii jekkuja hoitajiensa päänmenoksi ja vetää hermot kireälle jos jokaiselle hevostelijalle. Pyöritään karsinassa kuin maailmanpyörä, harjoja mutustellaan, irvistellään niin, että koko hammasrivistö näkyy, korvat vedetään pitkin niskaa, laumatovereiden kanssa kokeillaan rajoja.. Silloin ei mikään estä Donnaa. Hyvinä päivinä taas suodaan hoitajan jopa harjata jalat ilman nosteluita ja korvat pysyy tiukasti pystyssä. Harjojenkin annetaan olla rauhassa, mutta kaltereita on tietenkin pakko kokeilla.. Johdonmukaisuus on Donnan kanssa kaiken a ja o, väliin vielä itsevarmuutta- ja rohkeutta.

Satulointi tuottaa päänvaivaa monesti kummallekkin osapuolelle. Donna ja satula eivät ole ystäviä, vaan pahimpia vihollisia. Mutta kyllähän sen ymmärtää - miksi kukaan haluisi jotain painavaan könttiä selkään ja paksua, hiertävää vyötä mahansa ympärille, joka kaikenlisäksi vedetään viimeiseen reikään? Ei kukaan. Eikä silloin auta edes luimiminen tai potkut, vaikka kuinka yrittäisi. Satulaa tamma ei haluaisi päästää karsinan lähettyvillekkään, mutta miten muka estää hoitajaa tulemasta karsinaan sen kanssa? Siinäpä se, keksi itse. Donna kyllä pysyy paikoillaan mukisematta, mutta sen koko olemuksesta näkee tapahtuman olevan tammalle pakkopullaa.

Suitsiessa Donnaltakin löytyy jo käytöstapoja. Suitsia kohtaan tamma on hieman myötämielisempi, kuin satulaa. Vaikka eihän se ole kiva saada, ainakaan talvella, mitään kylmiä metallipötköjä suuhunsa, suupielethän siinä vain venyy. Ja miksi niitä pitäisi pureskella monta tuntia päivässä? Turhaa touhua. Vaikka Donna ei kuolaimista ja remmeistä pidäkkään, se ottaa ne kuitenkin suhteellisen helposti suuhun. Vaikka joskus onkin hermoja raastavaa, kun se heittää päänsä kohti kattoa ja hoitaja saa melkeinpä roikkua päässä kiinni saadakseen suitset oikein päin tamman päähän.

Taluttessa Donnasta kaikkein mukavinta on kiusata itse taluttajaa. Mikäs sen mukavampaa, kuin astella kantapäille, kuolata takkiin ja hieroa päätä niin, että taluttaja lentää pusikkoon. Siinä sitä sitten saa kuunnella huutoa seuraavat kolme tuntia. Tuon takia Donnaa talutetaankin mahdollisimman lujasti narusta pitäen, jotta se ei saa vapauksia tehdä mitä vain. Ja sen kanssa pitää ehdottomasti varoa, että se ei pääse riepottelemaan taluttajaa pitkin metsiä. Suitset päässä ja johdonmukaisen taluttajan kanssa tämäkin oritamma kyllä osaa käyttää järkeänsä eikä tee kaikkea vaikean kautta.

Selkään noustessa Donna ei aikaile. Yleensä se lähtee liikkelle jo silloin, kun ratsastaja on vasta puoliksi selässä. Ja kun sitä yrittää pidättää, sillä menee hermot ja se puree kuolaimiaan sekä heiluttelee ja kiskoo päätään saadakseen ratsastajan hermot mahdollisimman kireälle. Siksi yleensä Donnasta on toinen ihminen pitämässä kiinni selkään nousun ajan, jotta se ei pääse tiputtamaan ratsastajaansa heti kättelyssä.

Askel-lajit Donnalla ovat mahtavat, sen takia moni ehkäpä pitääkin tammalla ratsastamisesta. Käynti sillä on joustavaa ja se pidentään askeliaan joka askeleella. Raviin nostettaessa se yleensä innostuu ja venyttää askeliaan niin, että tuntuu kuin liitäisi vain mukana linnun lailla. Kun Donnalla nostaa laukan, täytyy olla tarkka, ettei se päästä heittämään ilopukkeja. Laukassa se nostaa jalkojaan korkealle ja suorastaan loikkii eteenpäin. Tarvittaessa Donnan saa lyhentämään käyntiään erittäinkin nopeaksi ja lyhyeksi. Vaihdot ja temponlisäykset sujuvat siis hienosti.

Mahtavien askellajien vuoksi Donnan kouluratsastus näyttää elegantilta ja kauniilta. Sen saa venyttämään itseään äärimmilleen ja se kuuntelee ratsastjansa apuja silminnähden nauttien. Kouluradat ovat Donnalle tuttu juttu ja se nauttii, kun saa haasteita. Mutta Donna ei ole mikään kone - ratsastajan täytyy olla täysillä mukana, jos haluaa täydellisen suorituksen. Donnalla onkin hyvä motto: jos ratsastaja ei vastaa apuihin, minä en vastaa ratsastajalle. Ja näin tosiaan käy, jos ei ratsasta mukana.

Esteratsasus saa Donnan sydämen sykkimään ilosta ja energisyydestä. Radoille päästessään neiti innostuu usein riehaantumaan jopa niin, että ratsastaja kupsahtaa alas satulasta. Mutta ei Donna tahallaan ratsastajiaan tiputtele, usein se on vain innoissaan päästessään purkamaan energiaansa ja esittelemään hyppytaitojansa. Usein esteratsastus onkin hyvä vaihtoehto kouluharjoitusten jälkeen, ainakin Donnan mielestä. Mahtava kisakumppani esteradalla juuri innostuksen ja energisuutensa takia.

Maastoratsastus on Donnan mielestä ainakin yhtä miellyttävää mitä laiduntaminen, luonnon rauhassa, pitkin metsäteitä- ja polkua kuljekseminen on tamman mieleen. Se toimii hyvin myös kärkihevosena, eika jonon peräosastakaan hihku muiden eteen. Donna ei myöskään tötterehdä omiaan ympäri maita ja mantuja, vaan maastoillessa sille uskaltaa antaa suhteellisen löysänkin ohjan, ilman että neiti on lähdössä omille teilleen.

Uiminen on Donnan mielestä selvästi turhaa touhua - mitä sitä nyt kastella itsensä vain huvin vuoksi? Uittamista on tullut kokeiltua useita kertoja, mutta joka kerta lopputulos on ollut sama: joko Donna on noussut pystyyn, pukitellut tai viskonut päätään niin, että ratsastaja on lentänyt pusikkoon. Siksipä Donnaa ei otetakkaan mukaan uintireissuille, ettei satu ikäviä onnettomuuksia. Mieluumminhan sitä nyt laitumella kuin järvessä. Ja miksipä pakottaa hevosta sellaiseen, josta se ei itse nauti. Syystä tai toisesta Donna kyllä pitää rantavedessä kahlaamisesta, ja maastolenkkien jälkeen se varmaankin ravaisi rantaveteen, jos saisi.

Pesupaikalla Donnan mielipide on sama, mitä uimassa. Tosin pesussa ei kastu välttämättä kokonaan, ellei laitumelta ole löytänyt kuraista lammikkoa. Silloin tamma kiikutetaan pesariin, vastusteluista huolimatta. Osaa se kyllä lopulta rauhoittua ja seisoa paikoillaan nätisti, kunhan vaan saa totutella letkuun ja muihin välineisiin ensiksi.

Tarhassa ja laitumella neiti tuntuu viihtyvän ihmeen hyvin. Ne ovat oikeastaan ainoa paikka, missä Donna osaa rauhoittua ja olla kunnolla. Ehkäpä se johtuu siitä, että laitumella sillä on tarpeeksi tilaa ja laidunnettavaa. Mutta Donnan ottaminen kiinni onkin sitten toinen asia. Silloin se laukkailee ympäri laidunta ja pukittelee, jotta saisi kiinniottajan pelästymään ja säntäämään takaisin talliin. Mutta kaikkipa sen tietää, mitä Donna aikoo. Joten yleensä se joutuu alistumaan kohtaloonsa, ja pienen houkuttelutuokion jälkeen neiti on valmis yhteistyöhön.

Karsinassa ja ruoka-aikana Donna on paikan kuningatar. Niin kauan kuin ihmisiä ei näy karsinan lähettyvillä, se pysyy rauhallisena, mutta kun joku utelias kaksijalkainen kurottautuu kaltereihin, se painaa korvansa luimuun ja louskuttelee hampaitaan. Ja häntä vispaa väkkärän tavoin. Tosin silloin, kun tuodaan heinää tai kauraa, se odottaa jännittyneenä ja suorastaan iskee hampaansa annokseensa, vaikka se olisi vasta ovella. Niinpä siinä saa olla tarkkana, kun ruokkii Donnaa. Tamma yrittää saada myös turpakosketuksen kauroihin ennen kuin ne ovat sen ruokakupissa, joten reilu komennus on paikoillaan, niin Donnakin tajuaa väistyä tieltä.

Lastaus ja kuljetus eivät ole myöskään Donnan lempiasioita. Sitä ei ole helppo huijata, joten tamma harraa vastaan kaikilla kavioillaan ja painaa korvat pitkin niskaa. Siksipä Donnan lastaamiseen saa käyttää ja varata aikaa, yleensä ei puolellakaan tunnilla selvitä. Jos Donnalla sattuu olemaan hyvä päivä, sen saa kaurojen avulla vieteltyä koppiin, mutta siis yleensä se pistää vastaan kaikin tavoin. Kum Donna sitten vihdoin on saatu kärryyn, se ilmaisee tyytymättömyytensä potkuilla seinää vasten ja pyörimisellä niin, että auton saa pysäyttää monesti. Donna on tosiaankin hankala kuljetettava ja lastattava tamma, etenkin yksin, mutta kaverin kanssa se on yleensä rauhallisempi ja keskittyy matkaheinien mutusteluun.

Kisapaikalla Donnan täytyy olla kaiken keskipiste - se hörisee, pärisee ja tepastelee kuin ori konsanaan, pää korkealla ja korvat terhakoina. Tamma ei kehtaisi edes hiljentyä kun sitä laitetaan kuntoon, jokaiselle vastaantulijalle täytyy höristä ja näyttää olevansa se kaikken parhain ja kaunein tamma koko kisa-alueella. Kun ratsastaja on selässä, saa Donna muuta keskittymisenaihetta ja esittäminen loppuu seinään.

Kisaradalle päästessään Donna rauhoittuu ja keskittyy vain tehtäväänsä. Esteet hypitään innolla ja korkealta, nostaen vähän rimaa muiden kisakavereiden keskuudessa. Koulukisoissa Donnalta löytyy ihmeen hyvin keskittymiskykyä ja se askeltaa voltit pyöreinä ja pysähdykset terävinä. Tamma on suosittu kisakaveri, vaikka sen kuljettaminen ja kuntoon laitto ei olekkaan kaikista helpointa.

Lyhyesti Donna on oikukas vanhatamma, jolta löytyy innostusta ja energiaa niin kouluradoille kuin esteille. Hanaavan ja vastaanharraavan tamman jouhien alta löytyy kuitenkin sellainenkin Donna, joka iltaisin höristee hyvän yön toivotukset pää kainalossa.