Luonnekuvaus.

Perusluonteeltaan N.I.N. Räävitön, tutummin Repe on pohjimmiltaan oikein ystävällinen hevonen, mutta hieman heikko ulkoisten seikkojen sietokyky saattaa toisinaan tuottaa heinoisia erimielisyyksiä käytöksen suhteen. Roni suhtautuu ihmisiin, jopa uusiin, miellyttävän positiivisesti. Se katselee korvat hörössä ja saattaapa hörähdelläkin hyvillä mielin, mikäli ruokaa olisi edes pontentiaalisella tasolla tiedossa. Kaikki, mikä tapahtuu tallin ovien ulkopuolella on Ronille yhtä suurta ongelmavyyhtiä, jota se selvittelee pikkuhiljaa ja kasvaakin vuosi vuodelta rauhallisemmaksi ja mukavammaksi hevoseksi. Silti niin kauan kun pysytään kodissa, osaa se olla rento, reipas ja rehellinen, touhukas kaveri.

Hoitaessa Repe kokeilee usein hoitajan rajoja ja sietokykyä, joten ori saattaakin olla hyvin haasteellinen tapaus etenkin uusille tuttavuuksille. Kyllä herra osaa käyttäytyä, kun se tietää kuka on pomo, muuten Repen suoraan sanottuna vittuilee jokaisessa asiassa. Kun tuttu kaksijalkainen on paikalla, ori on yleensä kuin eri hevonen, eikä yritäkkään pomotella hoitajaansa. Harjauksesta Repe nauttii erityisen paljon, ja haukotteleminen on jo enenmmän kuin tapa. Mahan alus kutiaa pojalta jonkin verran, ja sieltä harjatessa täytyy tietää mitä tekee. Kaviot Repe nostaa henkilöstä riippuen hyvin tai huonosti, yleensä se kyllä hoituu ilman suurempia komplikaatioita. Tästä orista kyllä huomaa onko sillä hyvä vai huono päivä. Sen sijaan valjastus, kengitys ja eläinlääkärin toimenpiteet, eli juuri ne asiat, joissa monen muun hevosen kanssa saa taistella aamusta iltaan sormet verillä ovat Repelle vain osa päivää, jonka takia ei onglemaa oteta - ikinä. Poika ottaa joka ikisen valjaan ja remminkiristyksen vastaan korvat hörössä, lempeästi vilkuillen ja kengittäjän kanssa se osaa hienosti kantaa omat jalkansa, eikä eläinlääkäri koskaan ole Repestä valittanut.

Valjastaessa Repe on yksi upeimmista hevosista, mitä maa päällään voi kantaa. Ori pysyy paikoillaan kuin patsas, ja kärsivällisyys riittäisi varmasti tuntikausiksi seisoskeluun. Remmi toisensa jälkeen saadaan paikoilleen ja kiinni ilman vaikeuksia. Häntäremminkin laitto ei tuota sietokykyiselle oriille ongelmia. Kuolaimet ja kitaraudan Repe ottaa mielellään suuhunsa joten niiden laitossakaan ei tarvitse tapella. Sekinkin Repeltä saa helposti kiinni sekä pois, eli ori on todellinen malliravuri valjastustoimenpiteissä. Myös hermot pitävät tällä niin koti - kuin kilpatilanteessa.

Taluttaessa herra osaa todella olla pieni paholainen talloessaan ensin varpaat, syöksähtäen sen jälkeen niin, että voisi kuvitella käden repeävän sijoiltaan ja kaartaapa sen jälkeen vielä suoraa eteesi takajaloillaan. Hyvin orimaisesti se käyttäytyy myös laitumella reuhtoessaan ja venkoillessaan ja jos missä, aitojen rikkomisessa Repe on ehdoton haka. Se nimittäin tulee ihan minkä tahansa voltin sähköaidoista läpi silmää räpäyttämättä ja lauta aitojen kohtalo ei sekään ylennä missään määrin mieltä.

Ajaessa Repe tottelee pieniäkin ääni,- ja ohjasapuja, ryöstämisestä tai muusta ei todellakaan ole pelkoa tämän hevosen kanssa. Kärryjen ja reenkin edessä käyttäydytään siivosti, tämä ori on erittäin varma ajaa. Kärryjen edessä Repen käynti on hyvin pontevaa ja matkaavoittavaa, mutta silti rentoa ja kiireetöntä. Ravi on hyvin lennokasta ja mahtipontista, jota moni on ihaillut. Repe ei kovinkaan laukkaherkkä hevonen ole, mutta jos se siihen radoilla vaihtaa, laukka on nopeatahtista ja erittäin vahvaa.

Ratsastaessa Repe on vielä aloittelija ja keskeneräinen koulutuksen suhteen, mutta tajuaa jo mitä perusavuilla ajetaan takaa. Selässä ei ole vielä käyty moneenkaan otteeseen, maastakäsin ori on osoittautunut hyväksi ratsunaluksi, ja jospa se tultaisiinkiin näkemään tulevaisuudessa helpoilla radoilla. Muuten Repestä näyttäisi tulevan ajan kanssa oikein oiva perusratsu, sen verran kovahermoinen ja rento se näyttäisi olevan.

Tarhassa ja laitumella Repe on kingi, piste. Jos joku kokematon orinalku alkaa herran nenille hyppimään, se on sitten vientiä. Ruunien kanssa Repe selkeästi tuleekin paremmin toimeen, orit ovat eri asia. Kiistaa syntyy jokaikisestä ruohonkorresta ja heinätukosta, liian likelle tulevat eivät tee samaa virhettä uudelleen. Parempi pysyä poissa tämän orin edestä.

Karsinassa Repe ottaa iisisti eikä pahemmin hermoile mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Jonkun verran ori tuhoaa pitkästymisen merkeissä kaltereita ja vanereita, mutta usein tyytyy leikkimään vaan muovikanisterilelulla. Sisimmiltään tämä poika on vain pienenpieni varsa.

Radalla Repe on tähti. Se on kirkas, loistava, aivan upea katseltava ja uskomaton ajettava. Sen kilpailupää kestää enemmän, kuin monenkaan muun, mutta siltä löytyy niin rajaton määrä voitontahtoa, että ori saa silkalla tahdonvoimalla puristettua vielä enemmän vauhtia, kun oikeastaan mahdollista olisikaan ja kuunteleepa vielä hurjimmassakin vauhdissa kärryltä kuuluvia ohjeita huomattavasti selkäemmin kuin moni muu luupää.

Lyhyesti Repe on ehdottomasti yksi upeimmista, ellei todellakin se upein ori, jonka olen koskaan tuntenut. Tammat ja toiset orit ovat nimenomaan niitä ulkoisia seikkoja, joiden sietokyvyn kanssa orilla on paljon harjoittamista. Ensimmäisen tamman tuleessa esiin, muuttuu sympaattinen sulosilmä machoksi äijäksi, jota ei pidättele mikään. Se tanssahtelee hyvin ei-suomenhevosmaisesti kaula karrella, häntä korkealla ja päästelee mitä kummallisimpia soinninääniä, sisältäen kaikki pehmeistä hörähdyksistä kiljuviin hirnahduksiin. Orien kohdalla esitys on lähes sama, lisäamusteena erilaiset, sadetanssiin viittaavat, uhkaavat riuhtoilut ja venkoilut, joilla se osoittaa olevansa hitto soikoon tallin paras ori.