Luonnekuvaus

Perusluonteeltaan Riku on orimainen, reipas ja virkeä poni. Aina ollaan jossain menossa, ja kaikki pitäisi tapahtua nopeasti. Tarpeeksi aikaa kun tämän pojan kanssa touhuaa eri asioita, se alkaa luottaa sinuun, ja tekeekin loppujen lopuksi mitä vain kun pyydät. Herra oli alussa myös testaileva, ja kokeili, jos hän saisikin päättää asioista, mutta oppi nopeasti, kuka on pomo. Riku on yleensä suhteellisen kiltti eikä venkuile pahasti uusissakaan tilanteissa. Poju on ulkomuodoltaan komea, suloinen ja ryhdikäs ori, joka hurmaa useammankin ihmisen.

Hoitaessa Riku on suhteellisen kiltti, harjatessa ainakin. Riku tarkkailee ympäristöä korvat valppaasti hörössä ja ääniä kuunnellen. Mutta kun tarpeeksi pitkään harjaat Rikua, pää alkaa painua alas, alahuuli lörpöttää ja kuuluu hiljaista hörinää. Mutta ei tarvita kuin pieni kolina, niin herran pää on taas korkealla pystyssä tarkkailemassa lähipiiriä. Päätä harjatessa herra sulkee silmänsä ja nauttii pehmeän harjan kosketuksesta täysin siemauksin. Mahan harjauksesta Riku ei hirveästi pidä, mutta ei ala temppuilemaan kokeneen ja tutun hoitajan kanssa. Kaviot Riku nostaa todella hyvin, ja pitää ne tarvittavan ajan ylhäällä. Näin ollen myös kengitys sujuu mallikkaasti. Riku antaa kengittäjän tehdä rauhassa työnsä valmiiksi, mutta tykkää leikitellä takajalkoja kengitettäessä. Riku saattaa pukata kengittäjää eteenpäin, joka pahimmassa tapauksessa menettää tasapainon, mutta Rikusta se on vain hauskaa. Muissakin hoitotoimenpiteissä herra käyttäytyy nätisti, vaikka pistää joskus shown pystyyn.

Satuloidessa Riku pysyy paikoillaan, vaikkei olisikaan sidottu. Joskus se haluaa haistella satulaa, ennen kuin päästää sen selkään, joten silloin on oltava kärsivällinen ja odotettava, kunnes Riku on varmistunut, että se on sama vanha satula, ja päästää laittamaan sen selkään. Satulahuovassa ei saa olla ainuttakaan ryppyä, varsinkaan satulan alla. Muuten herra hermostuu kun ollaan nousemassa satulaan eikä päästä ratsastajaa selkäänsä. Ori huiskii hännällään ja kuopii maata sen merkiksi että jokin on vinossa. Tämän takia tuleekin olla hyvin tarkka orin satulahuovan kanssa. Herra pullistelee hieman, joten vyö on tarkistettava useasti ennen ratsaille nousua.

Suitsiessa Riku käyttäytyy myös mukavasti, vaikka joskus ei todellakaan halua kuolaimia suuhunsa, ja pitää hampaat tiiviisti yhdessä. Hunajaa kun vähän voitelee kuolaimiin niin kyllä se siitä. Tosin kylmiä kuolaimia herra ei ota suuhunsa vaikka niille hunajaa pistäisi. Ori alkaa viskoa päätään ja nostaa sen suitsijan korkemattomiin. Tällöin suitsijan on huomattava lämmittää kuolaimet eikä tunkea niitä väkisin orin suuhun. Muuten ori saattaa heittäytyä kiukuttelevaksi ja yhteistyö haluttomaksi. Kun on kuolaimet suussa, ori ei kovin pitkään pidä päätänsä paikoillaan, vaan niskaremmin laiton jälkeen alkaa käännellä päätänsä vaikka mihin, eikä remmejen kiinnilaitosta ole puhettakaan. Onneksi tästä tavasta on alettu päästä pois, mutta aina se sitä esittää uusille ihmisille.

Taluttaessa Riku voi käyttäytyä periaatteessa miten tahansa. Toisinaan se kulkee vierellä kuin enkeli, toisinaan se pysähtelee, peruuttaa, juoksee taluttajan ympäri - mitä vain, jotta talutus olisi vaikeaa. Silloin pitääkin olla tiukkana eikä antaa Rikun harrastaa mitään tällaisia, vaan näyttää, miten ja missä kuljetaan. Etenkin tammojen lähellä se tanssahtelee, joten jos haet Rikun laitumelta, ja menet tammojen ohi, suosittelen suitsien kanssa taluttamista. Maastossa taluttaessa olisi myös hyvä käyttää suitsia. Rikusta ei tiedä koskaan milloin se hyppää taluttajan päälle tai pusikkoon. Kun toisia hevosia tulee vastaan Riku alkaa tanssahdella ja hörähtelee vastaan tuleville. Monesti se haluaisi lähteä muiden perään, jolloin orissa on pitelemistä. Varsinkin kun tammat ovat kyseessä.

Selkään noustessa Riku pysyy yllättävän hyvin paikoillaan, välittämättä mahdollisista komplekseista taluttamisen aikana. Kokemattomatkin pääsevät hyvin Rikun selkään, ja se odottaa hyvin rauhallisesti ja kärsivällisesti, jotta ratsastaja on valmis. Joskus tosin jos se haistaa kiimaisen tamman se saattaa alkaa pyöriä paikallaan ja hirnahdella kuuluvasti. Tämän takia olisikin hyvä pitää jalustimet niiden säätämisenkin ajan jalassa. Joskus se saattaa pelästyä jotain olematonta ja tekee hurjan loikan sivulle tai eteen. Riippuen siitä missä sen säikähdyksen kohde sijaitsee. On myös parempi pitää ohjat tiukemmalla kuin yleensä, varmuuden vuoksi.

Kentällä Riku kulkee huvin, oikomatta kulmissa. Voltit ja muut tehtävät se tekee mielellään, ja näyttää esimerkkiä muille ratsukoille. On ilo tehdä kenttätyöskentelyä tämän oriin kanssa. Talvella jos Rikun kanssa menee kentälle se saattaa innostua lumikerroksesta jossa se pääsee työskentelemään. Monesti ori on paljon energisempi kun pääsee kentälle raikkaaseen ulkoilmaan eikä vain maneesissa pyörimään. Sivusilmällä se katselee aina välillä mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei herpaannu sen hetkisestä tekemisestään. Kun Rikua irtojuoksuttaa kentällä se ei turhia odottele vaan säntäilee minne sattuukin. Kentän aitojen yli se ei kuitenkaan hyppele vaan pysyy kiltisti aidatulla alueella.

Maneesissa Riku menee yhtä hyvin, mitä kentällä. Se kuuntelee ratsastajaa ja on herkkä kyljistään ja suustaan. Eli liiallisia apuja ei kannata tämän orin kanssa käyttää. Joskus Riku saattaa maneesin nurkassa viheltävää tuulta säikähtää, varsinkin jos ei olla vielä kunnon työskentelyä aloitettu. Talvisin kun lumet tippuvat maneesin katolta se saattaa joko sännätä hirveää vauhtia eteenpäin tai olla kuin mitään ei tapahtuisikaan. Jos herraa irtojuoksuttaa maneesissa se saattaa jäädä haistelemaan puomeja ja estetolppeja. Maneesissa irtohypyttäessa ori toimii paremmin kuin kentällä. Maneesissa sillä ei ole paljoa ympärilleen katseltavaa joten se keskittyy olennaiseen.

Askel-lajit Rikulla ovat ponimaiset mutta nätit. Käynti on lyhytaskeleista ja tahdikasta, ravi pehmeää, hieman pompottavaa, mutta silti hyvin istuttavaa ja laukka siroa ja kivannäköistä. Rikun laukka on todella tasainen ja hieman keinuva. Siinä on todella helppoa istua, melkein yhtä helppoa kuin käynnissä. Käynnistä ovat monet antaneet kymmenen pistettä, koska se on niin mukavaa ja rentoa. Raviaskeleet saisivat olla hieman pidempiä jonka takia herra on saanut yleensä kahdeksan pistettä askelistaan ravissa. Laukka on todella miellyttävän näköistä katseltavaa josta Riku tuppaa saamaan ysejä. Ori on siis todella hienoaskelinen ja myös sopivan ponimainen niiden kanssa.

Kouluratsastus sujuu suhtkoht hyvin Rikun kanssa. Vaikkei poika mitään sen suurempia ihmeellisyyksiä osaakkaan, se on hyvä opettaja ja tekee mielellään kouluratsastustehtäviä. Väistöt ovat Rikun mieleen. Joskus vähän liikaakin. Välillä ei ehdi edes antaa apuja kun Riku jo väistää hienosti ja taitavasti ravissa tai käynnissä. Laukkaväistöt ovat Rikulle hieman hankalampi juttu. Laukan vaihtoja ori ei kovin mielellään tee, mutta radalla ne sujuvat yleensä moitteettomasti. Vaihdot Riku tekee itsestään esteradalla, joka miellyttää yleensä ratsastajaa.

Esteratsastus on yksi Rikun lempiasioista. Se ylittää metrin kevyesti, ja selvästi nauttii hyppäämisestä. Rikun hyppytyyli on kadehdittavan hyvä, nimittäin se osaa käyttää juuri tarvittavan määrän vauhtia ja voimaa, jotta hyppy olisi tasapainoinen ja kaunis. Riku osaa hyvin katsoa oikean ponnistuspaikan esteelle joten hypyt ovat miellyttäviä molemmille osapuolille. Osaavan ratsastajan kanssa herra ja hän näyttävät olevan esteillä kuin yksi olento. Osaavan ratsastajan kanssa Riku hyppää myös mieluusti korkeampiakin esteitä. 120 cm este ei joskus ole temppu eikä mikään, mutta sitä isompia esteitä Riku tosin joskus vähän kauhisteleekin. Sarjoissa Rikulla on ollut joskus ongelmia, mutta ne ovat poistuneet kokemuksen myötä. Nykyään herra etenee moitteettomasti ja sulavasti pidemmätkin sarjat.

Maastoratsastus on Rikun mieleen. Se kulkee nätisti maastoissa ja nauttii menosta. Herra voi säpsähdellä vaikka mitä, mutta alta se ei ole vielä koskaan lähtenyt. Laukkapätkät ovat Rikun mieleen, ja kun sille annetaan lupa nelistää, sitä se todellakin tekee. Myös rauhalliset käyntilenkit ovat todellakin pojan mieleen. Talvisin yksi Rikun mielipuuhia on kahlata lumessa. Ori nostelee jalkojaan hienosti korkealle ja kuin tanssii eteenpäin. Maastoesteitä Riku tykkää myöskin hypätä. Jotkin esteet saattavat olla pelottavia, mutta kun sitä saa nuuskia ensin rauhassa niin hieman pelottavistakin esteistä mennään yli eikä hyökätä sivuun juuri esteen edessä. Hieman jämerämmät esteet pelottavat Rikua enemmän kuin hentoiset. Portailla riku etenee hyvin ja vauhdikkaasti eikä arkaile alas mentäessä.

Uimassa ja pesupaikalla Riku suhtautuu veteen ensin epäillen, mutta lopuksi se tajuaakin, ettei sillä ole mitään hätää. Uimassa Riku on oikea lellikki, se ei mene syvemmälle ennen kuin kaverit ovat siellä. Monesti herra alkaa kuopimaan vettä leikkisesti muiden hevosten mukana. Kun toiset hevoset alkavat siirtyä rannalle Riku ei todellakaan halua olla viimeinen vedessä. Pesupaikalla Riku steppailee aluksi edestakaisin, mutta rauhoittuu pian ja pysyykin paikoillaan koko lopputoimituksen ajan. Riku nauttii viilentävästä suihkusta kesäisin ja sulkee monesti silmät nauttiessaan viileän veden virtauksesta. Peseminen sujuu helposti, mutta aluksi Rikun täytyy haistella ainetta johon siihen oltaisiin hieromassa. Hikiviilan kanssa täytyy olla hieman varovainen ettei paina liikaa, jolloin Riku saattaa karata alta.

Tarhassa ja laitumella Riku pomottaa muita hevosia, ja pistää kuriin suuremmatkin orit. Muun ajan se viettää kasvattaen kunnon mahaa ja hirnuen tammojen perään. Joskus se ravailee häntä korkealla ja kaula kaarella edes takaisin tarhassa. Kun hakee Rikua aitauksesta, se tulee luokse aina, koska tietää, että pääsee sisään. Monesti se tutkii myös taskut kaiken varalta jos löytyisi namupaloja mutusteltavaksi. Kun taas Rikua vie ulos, se on niin innoissaan, että saattaa unohtaa, että on vielä kiinni, joten herra olisi hyvä taluttaa sinne suitsien kera. Tarhan portti on hyvä sulkea kokonaan ja huolellisesti ennen kuin orin päästää vapaaksi.

Karsinassa Riku on rauhallinen ja syö edellisen aterian tähteitä.Yksikään heinänkorsi ei jää Rikulta huomaamatta. Herra on terrorisoinut myöskin karsinan seiniä ja kaltereita, puhumattakaan ovesta, mutta tämä tapa alkaa olla jo menneisyydessä. Nyttemmin poika osaa jo olla karsinassa. Silloin kun Riku ei syö tai harvemmin terrorisoi karsinaa se katselee kaltereiden läpi tallin menoa. Monesti se on niin hellyydenkipeä että alkaa hirnumaan kimakasti ja putkimaan seiniä. Useimmin joku tulee rauhoittamaan Rikua joka ei päästäkkään ihmistä pois karsinastaan vaan hinkkaa päätään tätä vasten. Juominen ei Rikulta toisinaan oikeen suju. Monesti lattialta löytää suuren lätäkön vettä jotka Riku on pärskyttänyt pois vesiastiasta.

Ruoka-aikana Riku kolistelee ja hirnuu kärsimättömästi. Ruoka pitää saada ajoissa, tai muuten ori suuttuu, Jakajien tieltä Riku väsityy ja odottaakin kiltisti, että ruoka on kupissa ja syömiseen on lupa annettu. Ori työntää turpansa kuppiin nopeasti ja alkaa mutustella kauraa tyytyväisenä. Sottapytty ori on tässäkin hommassa, mutta aina ne tulee kerättyä suuhun lattialta kun kaikki loput ruoat on syöty. Riku on monesti ensimmäinen joka on syönyt koko ateriansa ja yrittää tolloin kurkotella muiden hevosten karsinoihin päin.

Lastatessa Riku ei sano trailerista juuta eikä jaata. Herra menee sinne, tai ei mene, kaksi vaihtoehtoa. Pienen kävelylenkin jälkeen Riku yleensä kävelee traileriin kiltisti. Laitakauhua Rikulla ei ole, mikä on hyvä asia. Matkan ajan se viettää aikaa syöden heiniä, ja kun traileri on pysähtynyt ja auton moottori sammunut, alkaa kärsimätön kuopiminen ja hirnuminen, ettei sitä vaan unohdeta kuljetuskoppiin. Rikulta löytyy myöskin peruutusvaihde, nopea sellainen, joten peruuttajan on oltava nopea, ettei riimunnaru kiristy ja Riku karkaa. Pitkän matkan matkattuaan Riku yleensä nostelee jalkojansa korkealle kuin verrytellen niitä. Riku hikoaa helposti trailerissa, joten loimituksen kanssa pitää olla tarkkana. Isossa hevoskuljetusautossa Riku tykkää matkustaa mielummin hevoskuljetusautossa, entäpä pienemmässä trailerissa. Yhden hevosen kuljetusautoon Riku ei mene.

Kisapaikoilla Riku hirnuu aluksi tervehdykset kisakumppaneilleen, ja hörisee herrasmiesmäisesti tammoille. Sitten ori keskittyy tarkkailemaan ympäristöä sillä aikaa kun se viimeistellään ja laitetaan kuntoon. Verryttelyradalla Riku esittää melkein parastaan, koulussa kaula kaarella, ja esteillä kissahypyillään. Uuden paikan tutkiminen on yleensä Rikun mieleen jolloin se olisi menossa milloin tarhoihin milloin toisiin talleihin. Kisapaikoilla Rikua on parempi taluttaa oririimunnarussa. Kisapaikoilla Riku käyttäytyy moitteettomasti ja joskus jopa paremmin kuin kotona.

Kisaradalla Riku laittaa kaiken peliin ja antaa kaikkensa. Aina siitä ei ole apua, mutta saa yleisöstä ihailevia katseita puoleensa. Kouluradalle ori hurmaa tuomariston liikkeillään ja kuuliaisuudellaan. Esteradalla kovasta yrityksestä, yhteistyö halukkuudesta ja kuuliaisuudestaan. Erikoisesteet eivät Rikua pelota. Pikemminkin se hyppää ne joskus paremmin kuin muut esteet näyttäen muille kisakumppaneilleen taitoa ja rohkeuttaan. Kouluradalla se kulkee hienosti perään annossa ja tekee kaiken mitä ratsastaja siltä pyytää.

Näyttelyissä Riku tietää, että ulkonäkö on nyt tärkeässä asemassa, ja kulkee oikein kauniisti kehässä. Tammojen lähellä pitää vähän näytellä, mutta omalla vuorollaan se rauhoittuu arvosteltavaksi. Ori poseeraa tuomareiden edessä ja ei jätä jalkojaan haaralle vaan siirtää ne aina nätisti omalle paikalleen. Ori käyttäytyy hyvin kohteliaasti tuomareita kohtaan ja pistää parastaan kun sitä juoksutetaan kehässä. Rikun komean ulkomuodon huomaa väkistenkin. Isosta joukosta herra erottuu mainiosti ja poseeraa ylväästi salamanvalojen leiskuessa.

Lyhyesti Riku on juuri sellainen hevonen, mitä poniorin tuleekin olla; orimainen, ponimainen mutta silti niin herrasmies, sellainen poni, mistä minä olen aina haaveillut.